torstai 28. helmikuuta 2013

Avaruutta luit ennen minua

Kalmanviiva on mielestäni onnistunein suomennos deadlinelle - olen uskomattoman huono aikarajojen kanssa. Harvoja poikkeuksia lukuunottamatta saan asiat hoidettua määräaikaan mennessä, mutta aina vaan jaksan tiedostamattomasti potkia vastaan. Pari viimeistä yötä olen lukenut Esko Valtaojan mahtavaa Kotona maailmankaikkeudessa -teosta Kosmoksen lumoa ja tähtisumua -haastetta varten.

Aikaa lukemiseen on ollut lokakuusta alkaen, enkä voi puolustella vitkastelua edes unohtamisella. Haaste on kyllä ollut mielessä. Aleksis Kiven päivän jälkeen olen lukenut 51 muutakin kirjaa, eli paahtamisen sijaan olisin voinut ottaa rennomminkin. Hölmöstä toteutuksestani huolimatta osallistun Eniten minua kiinnostaa tie -blogin haasteeseen näillä näppärästi omasta hyllystä noukituilla.

Kosmoksen lumoa ja tähtisumua -haasteen luetut:

1. (26.02.) Ihmeellinen viesti toiselta tähdeltä ja muita tarinoita (1955/1978) Hermann Hesse (150 sivua)
Hessen satuja aikuisille. Tämä on varmasti oivallinen teos jollekin lukion äidinkielen kurssille, jossa käsitellään novelleja ja tekstien tulkitsemista. Minulla parin novellin merkitykset menivät vähän ohi, ja kuuntelisin mielelläni muiden ajatuksia aiheesta! Ei parasta Hesseä, ehkä siksi oli jäänyt pyörimään vanhempien kirjahyllyyn vuosikausiksi. Vähän harmitti, etten lukenut tätä saksaksi. Eniten pidin ehkä Faldum-nimisestä kertomuksesta.

2. (28.02.) Kotona maailmankaikkeudessa (2001) Esko Valtaoja (315 sivua)
Rakastan tätä kirjaa, opin valtavasti uutta vähän kaikesta. Perustietoni fysiikasta ja tähtitieteestä ovat surkeat, enkä koskaan ole ollut sci-fin ystävä - kirja oli siis mukava hyppäys sivuun omalta mukavuusalueeltani. Yö oli vähän huonoa lukuaikaa. Ensinnäkin nauroin välillä anekdooteille ääneen ja saatoin häiritä nukkumakaverini unta. Toisekseen uutta tietoa oli niin paljon, että maistelevampi lukeminen olisi ehdottomasti tehnyt terää. Valtaojan kirjoja haluan lukea lisääkin. Kuten Kaiken voi lukea! -bloggaaja huomasi, on osa tekstistä jo hieman vanhentunutta.


Ymppäänpä tähän samaan jonossa odottaneen kirjoituksenaihion. Satun luetut -blogissa oli nimittäin jo lokakuussa mielenkiintoinen listaus kymmenestä kirjasta, jotka "kaikki" ovat ehtineet lukea ennen häntä. Alunperin idea on peräisin The Broke and the Bookish -blogin meemisarjasta Top Ten Tuesday.

10 kirjaa jotka "kaikki" ovat ehtineet lukea ennen minua:

01. Jane Austen - Ylpeys ja ennakkoluulo
02. Suzanne Collins - Nälkäpeli
03. Arthur Conan Doyle - Sherlock Holmes
04. Jack Kerouac - Matkalla
05. Väinö Linna - Tuntematon sotilas
06. Vladimir Nabokov - Lolita
07. Sofi Oksanen - Puhdistus
08. Arundhati Roy - Joutavuuksien jumala
09. Donna Tartt - Jumalat juhlivat öisin
10. Kjell Westö - Missä kuljimme kerran

Omalle listalle nostin vain kolme suomalaista, vaikka enemmänkin olisi mahtunut. Olen yhä perehtynyt uskomattoman huonosti etenkin suomalaisiin klassikkoteoksiin. Ajatuksissani uhosin lukevani niitä jo viime vuonna. Lopulta klassikoihin verrattavista suomalaisista luin vain kolme - Arto Paasilinnan Jäniksen vuoden ja Onnellisen miehen sekä Veijo Meren Manillaköyden. Kaikista pidin, Onnellisesta miehestä eniten. Westön puuttumista luettujen kirjojen listalta ehti jo Laura ihmetellä viime viikolla. Noloahan se!

Kerouac, Nabokov, Roy ja Tartt ovat kirjailijoita, joiden teosten sivuuttamisen uskon muokanneen minua. Pahempaan suuntaan. Kaikki nuo olen aloittanut joskus, mutta syystä tai toisesta olen laskenut ne kädestäni. Suorituspaineita?

Collinsin ja Oksasen teokset ovat muotikirjoja, joista puhutaan niin paljon, että ne pitäisi lukea ihan yleissivistyksenkin kannalta. Austen ja Conan Doyle eivät varsinaisesti ole muotia, mutta ehdottomia klassikkoja, joihin muut teokset viittaavat harva se kerta.

Olen jostain syystä huono lukemaan omasta hyllystä löytyviä kirjoja - kirjastosta lainatut menevät aina edelle. Paljon puhuu se, että Nälkäpeliä lukuunottamatta kaikki listatut kyllä makaavat joko omassa tai isäni kirjahyllyssä!

torstai 21. helmikuuta 2013

Peilikirjoituksia


But if a mirror ever makes
you sad

you should know

that it does
not know
you.


― Kabir

keskiviikko 20. helmikuuta 2013

Palasia sisuksista


Uuden asunnon metsästys on jatkunut tuloksettomana jo kahden vuoden ajan. Sisustusvimmani vain kasvaa ja kasvaa, kun nykyiseen kotiin ei viitsi tehdä muutoksia muuttoa odotellessa. Nykyisestä asunnosta varmasti saisi oikeinkin kivan, mutta remontin aloittaminen tuntuisi nyt typerältä.

Mutta mistä minä sitten oikein pidän? Koska me asumme niin väliaikaisesti, vinkkaan mieluummin muihin blogeihin. Ihania kotoisuuksia esittelevät esimerkiksi Cosy Home, Oravanpesä ja Vihreä talo. Vaikka kuvat ja tuhat sanaa, käytän vielä kirjaimia kertaukseksi.


räsymatot, peikonlehdet, vitriinikaapit, värillinen lasi
leveät ikkunalaudat, mintunvihreä, arkut ja matkalaukut
räväkkä tapetti yhdellä seinällä, opetustaulut, valo, keijuvalot
peltipurkit, raidat, tauluhyllyt, puulaatikot, maanläheiset värit
läheisten taide, avohyllyt, kuivaruoat lasipurkeissa, lipastot
pellava, suuret peilit, kaktukset, lasiset tuikkukupit, puuesineet
pinnatuolit, keittiöpurkit, metsänvihreä, eläinaiheisuus
kartat, mariininsininen, kuormalavoista tehdyt huonekalut

 
tilkkutäkit, postikortit, maapallot, valkoiset hyasintit
säkkikangas, seinät täynnä kirjahyllyjä, maanläheiset värit
satuaiheet, leveälankkuiset lattiat, roikkuvat kukkaruukut
nystyräiset lasiesineet, neulotut, kudotut ja virkatut pinnat
graafinen mustavalkoisuus, kirjovehkat, näkyvät katto-orret
etnovaikutteet, paperivarjostimet, harmaan eri sävyt
taideseinät, anopinkielet, korkeat ja sirot kynttilänjalat
kynttilät, neukkuhenkiset koriste-esineet, tauluseinät
 

sunnuntai 17. helmikuuta 2013

Kapeilla hartioillani


Yksi kerrallaan minulle tapahtuu asioita, joita pelkään kaikkein eniten. Ympärilläni on surua, tuskaa ja kuolemaa enemmän kuin nämä hartiat jaksavat kantaa. Ryhtini painuu kasaan. Muiden huolia en halua vähätellä, mutta tämä on minulle jo tarpeeksi.

Keskiviikkona pidettäviin hautajaisiin en pääse. En uskalla matkustaa yksin sellaisessa hajanaisessa mielentilassa, jonka kaikki surevat läheiset ja kaukaiset tekisivät. Sen sijaan perjantaina annoin suukon jo kylmenneen ja jäykistyneen Pörrin korvan taakse.

Olen täynnä kipua, eikö tämä voisi helpottua jo?

torstai 7. helmikuuta 2013

Puuro tyrmätystä mantelista

Mies, joka kanssani asuu, syö joka aamu lautasellisen puuroa. Olen siitä hänelle kateellinen, sillä minulle ruoka ei aamuisin maistu ollenkaan. Pienenä kaurapuuro oli ykkösherkkuani. Nyttemmin olen syönyt puuroa lähinnä silloin, jos joku mies tarjoutuu tekemään sitä minulle. Buffet-aamupaloilla puuro maistuu minulle aina, sillä se on usein hautunut ihanan kauan.

Tölkillinen Alpron mantelijuomaa tarttui mukaani kaupasta jokunen viikko sitten. Odotin siltä suuria, mutta maku ei ollut kovin kummoinen. Kiireisellä kauppareissulla en myöskään ollut ehtinyt lukea ainesosaluetteloa riittävän tarkasti. Makeutettua mantelimaitoa en olisi ostanut, jos olisin skarpannut ostohetkellä tarpeeksi.

Johonkin litra täytyi kuitenkin saada kulumaan. Ensin kokeilin sitä lettujen nesteenä - toimi kivasti. (Lettuihin sekoittelin sopivassa suhteessa mantelimaitoa, munan, gluteenitonta jauhoseosta, ruokosokeria ja suolaa.) Jonain aamuna päätettyäni ryhdistäytyä aamupalan suhteen päätin tehdä itselleni puuroa ja kokeilla nesteenä veden sijaan mantelimaitoa. Kyllä kannatti!

Mantelimaito tuo puuroon täyteläisyyttä sekä sopivan makean ja vähän pähkinäisen vivahteen. Uskon, että mukaan mahtuisivat tykötarpeet marjoista maapähkinävoihin ja raejuustoon. Tähän mennessä olen itse syönyt mantelimaitopuuroa vain tutun ja turvallisen voisilmän kanssa. Suolaisuus ja makeus täydentävät toisiaan ihanasti.

Vaikka ensimaistamalla tyrmäsin tuotteen täysin, eilen kauppareissulla mantelijuoma hyppäsi ostoskoriin luontevasti. Kaurapuuro kun taitaa olla ruokahimotuksista haittakertoimeltaan pienimpiä.

keskiviikko 6. helmikuuta 2013

Pikkuruinen pariskunta


Lista asioista -blogi perehdytti kuviskerhossa mahtavan Chibi Makerin saloihin. Sekä minusta että Jussista tuli aivan itsemme näköiset.

Huomatkaa minun kirpputorilta vuosia sitten kaiveltu megakokoinen kaakaomukini (Housella on aivan samanlainen, esitän joskus todisteaineistoa) sekä joululahjaksi anopilta saadut villasukat. Jussilla on kädessä ruusu, sillä Jussi ei ole koskaan antanut minulle sellaista. Narsisseja ja helmililoja haimme viime tai toissa vuoden pääsiäisenä, en ole unohtanut! Vaatetuksenkin sai valita aivan totuudenmukaiseksi.

Jos innostutte chibbailemaan, linkittäkää toki tuotoksianne.

perjantai 1. helmikuuta 2013

Huppu kuristuu vaatimuksiin


Vaatimuslista täydelliselle vihreälle hupparille:
  • Sävy, joka tällä näytöllä kovasti muistuttaa blogin yläotsikon alla olevaa palkkia
  • Vetoketju
  • Taskut edessä 
  • Riittävä pituus
  • Ei kovin suurta tuotemerkkiä
  • Lämmin, muttei tukala
  • Pehmeä sisältä
  • Laadukas olemus
Mikään näistä nykyisistä ei ole täydellinen. Yksikään ei ole oikeaa sävyä, parin kohdalla ontuu myös ryhti. Haluan hupparin, joka on riittävän siisti anoppilan arkipäiväkahvipöytään.

Parhaalta on näyttänyt klassikkohuppari Adidas Originalsin Flock Logo Hoodie (vai onko se sittenkin Hooded Flock Track Top? Verkkokaupat käyttävät sujuvasti ristiin kahta nimeä!) Näkyvät merkit ovat kuitenkin häirinneet minua tähän mennessä niin paljon, etten ole uskaltanut tilata sitä. Luonnossa olen tavannut Addua vain ilman vetskaria. Parhaalta malli näyttää mustin raidoin, mutta ilmeisesti hupparia on valmistettu tällaisena vain lapsille. Buu!


Kun se oikea osuu kohdalle, sijoitan siihen mielelläni moninkertaisen hinnan kuin nykyisiini yhteensä. Se on tosin helposti sanottu, sillä nykyiset kumppanini olen löytänyt esimerkiksi kierrätyskeskuksen ilmaiskorista ja itäisen Berliinin halvasta matkamuistokojusta. Berliinissä huppari täytyi hankkia, sillä päiväretki yllätti minut kylmyydelläni. Toinenkin neljästä hupparista on ostettu pakolliseksi kylmänkarkottajaksi, muutama vuosi sitten Ilosaarirock-viikonloppuna. Päätimme, että se majailisi Jussin vaatekaapissa, mutta minä sitä olen enemmän käyttänyt.

(Huomasin, ettei vanhin ripustetuista huppareista ei ole ollut minulla vielä kahdeksaakaan vuotta. Kummallista, sillä pidinhän minä vihreästä ja huppareista ennen sitäkin, enkä muista käyttäneeni yhtäkään hupparia varsinaisesti aivan loppuun! Minulla täytyy siis olla ainakin kaksi aivan käyttökelpoista vihreää hupparia jemmassa isän luona. Kumpikaan niistä ei ole se oikea. Auts...)
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...